Välittäminen

On todella mukavaa kuulla kavereilta, etten merkitse mitään heille. Vielä mukavempaa on kun lyö lyötyä, eli saa tietää jopa vanhemmiltakin olevansa vahinko. Mitä voin enään tässä vaiheessa tehdä ulkonäölleni?! Ystävien - anteeksi, muotoillaan uudestaan - mukaystävien mielestä olen ruma ja siksi he eivät uskalla näyttäytyä seurassani. Kuka tahansa muu kelpaa heidän oikeaksi kaverikseen, mutten minä. Ja jos harkitsen itsemurhaa, heti tämä kanaparvi (kutsutaan myös muiden teinien mukaan kavereiksi) hyökkää kimppuun ja käskee lopettaa moiset ajatukset. Kysytään nyt suoraan: mitä vittua enään minulla on elettävänä? Kärsimystä kärsimykselle, ei enään mitään. Joudun tuskastumaan ensinnäkin ulkonäkööni ja lisäksi siihen ettei kukaan arvosta minua. Se sattuu, mutta minun oletetaan kestävän se. Miksi haluatte kiduttaa vielä lisää?

Elämä ei todellakaan ole ylistämisen arvoinen. Mitä sillä haetaan? Monet uskovaiset väittävät elämän olevan itse Jumalan luoma, mutta itse uskon tähän evoluutioon. Miksi ylipäätään Jumala olisi olemassa, jos mitään yliluonnollistakaan maailmassa ei esiinny. Kaikille on olemassa yksinkertainen selite, mutta miksi sitten kaikkea hallitsisi Jumala jolla on voimat tehdä mitä vain? En usko. En usko vaikka rautalangasta väännettäisiin. Ja otin tämän puheeksi, sillä nämä mukaystävät kehottavat kääntymään rukousten puoleen huonon hetken koittaessa. Hemmetti, yrittäkää nyt saada taotuksi kalloonne, ettei moista kaiken yläpuolella säätävää henkilöä ole olemassa.

Elämä on luotu tarkoituksella. Pötyä. Alku maailmalle tapahtui kertakaikkisesti vahingossa, ja eliöillä on tapana sopeutua ympäristöönsä. Jumala ei ole voinut luoda kaikkia erikseen. Uskovaiset, selittäkää miksi Hän olisi luonut kaiken noin yksityiskohtia myöten. Juuri kerroin, että eläimillä sun muilla on tapana sopeutua luontoon. Tässä tapauksessa - puhun evoluutiosta - bakteereista kehittyi ensimmäiset kasvit josta mahdollistui myös ensimmäisten eläinten elämä. Eläimet kehittyivät miljoonien vuosien aikana meiksi, ihmisiksi. Olemme vain evoluution keskivaihe, ties millaisia seuraavien kolmen miljoonan vuoden päästä me olemme.

Jottei tästä tulisi loputon itsesäälissä vellomisen kierre, lisään vielä pikaiseen: Miksi juuri tätä pientä vahinkoa pitää hehkuttaa, itse olen kuoleman kanssa tuttavallisempi. Yritän vain sietää seuraavat sata vuotta täysin hermoja polttamatta. Kyllä tämä tästä. Ja mainitsen vielä ettei teksti ollut Häneen uskovien solvaamista, vaan omien tuskastuttavan latteiden mielipiteiden julkituomista.

~ Kaikki tuntuu mitättömältä

Kaikki tosiaan tuntuu mitättömältä, kun ei ole löytänyt sitä tämän hetkisen elämäntilanteen punaista lankaa. Sitä ei osaa edes arvostaa mitään, tuntea mitään, taikka ymmärtää ketään. Mitätöntä, turhauttavaa, avutonta, säälittävää. Kaikki pyörii noiden neljän sanan ympärillä loputonta kiertokulkuaan.. Kunnes ollaan taas siinä samassa lähtöpisteessä: Missä minä nyt olen? Turhauttavaa.
 Aivan, tämä alkuloma ei ole tuntunut oikein missään. Loman vapauden makua en ole ehtinyt maistaa, vaan kiireet tuppaavat askelten edelle. Tosin luvassa on muka-rentouttava matka, joka kestää viitisen päivää vetten päällä. Arvasitteko oikein? Vierailu tuttavien veneellä.
 Pystyyköhän siitä nauttimaan. Ei. Relaksoituminen suoriutuisi enimmäkseen kirjan takana, jos siihen riittäisi aikaa. Mieltä syövät ajatukset saavat alati vallan, jolloin koen jälleen itseni tressaantuneeksi ja muiden ongelmaksi. Hyvä niin, että minusta päästään eroon. Harmillista vain on, ettei näin tule käymään. Kaikki joutuvat kärsimään olemassaolostani, mutta teidän lohdutukseksi: Minäkin joudun tuskastumaan itsestäni. Heihei, toivottavasti lomat sujuvat kunnolla kaikilta. Lomaahan on jäljellä Juhannuksen jälkeen enään puolet..


~ Neop - The someone who thinks about reality